Äitiyslakipaketti

16.2.2018

Timo Nikula
varatuomari
Kansalaisaloitteena edenneen äitiyslain hyväksyminen tarkoittaa siirtymää geneettisestä vanhemmuudesta keinotekoisen sopimusvanhemmuuden järjestelmään. Lainsäädäntöhanke vahvistaa entisestään oikeutta uuden ihmisen keinotekoiseen valmistamiseen vieraista sukusoluista. Lapsi voidaan hedelmöittää vierasmunasolua ja vierassiittiötä hyväksi käyttäen. Näin aikaan saatu ihmisen alkio voidaan siirtää kolmannen naisen kehoon. Menettely kuulostaa alkion adoptiolta, mutta lainsäädännössä vastaan ottava nainen rinnastetaan lapsen geneettiseen ja biologiseen äitiin.

Uutta lainsäädäntöä perustellaan monenlaisen hyvän lisäämisellä. Ihminen onkin taipuvainen tekemään suurimmat virheensä hyväntahtoisuuden tunteen vallassa. Mutta mikä voima saa lainsäätäjän kieltämään isän.

Samaan aikaan kansalaisaloitteena etenee eutanasiaan liittyvä lakihanke. Eutanasian puolustajat argumentoivat asiaansa myös hyvän lisääntymisellä; hyvä kuolema kuluu henkisesti terveen ihmisen itsemääräämisoikeuteen.

Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi sitä, kuinka monin tavoin ja käsittein ihmiskunta on kääntymässä elämää ylläpitäviä järjestelmiä vastaan. Elämän edellytysten turvaamisen tulisi olla ihmisen korkein velvollisuus.

Sen jälkeen, kun ihminen tieteiden vallankumouksessa päätti valjastaa järkensä kaiken hyvän ja oikeudenmukaisuuden auktoriteetiksi, on ihminen osoittautunut kaikkein tuhovoimaisimmaksi elämän muodoksi tunnetussa maailman kaikkeudessa. Tällä tiellä geneettisen vanhemmuuden torjuminen on varsin johdonmukainen kehitysvaihe.

Oikeutemme ei tunnista lasta oikein. Lasta ei voida velvoittaa pätevästi aikuisten maailman mielivaltaan. Lapsella on yksinkertaisesti kaikki aikuisten oikeudet ylittävä oikeus saada osakseen täysi suoja ja huolenpito kaikissa olosuhteissa. Tämä ei ole ideologiaa, ei teologiaa eikä edes juridiikkaa. Tämä lapsen oikeus on enemmän. Lapsen oikeudet ovat sivistysvaltion ydinaluetta ja samalla osa kaikkia kansalaisia velvoittavista heikompien kansanosien oikeuksista, joilla viime kädessä mitataan yhteiskunnan edistyksen tilaa.

 

Kysymysten asetteluja

Eduskunnan täysistunnon käsittelyyn tuleva äitiyslakipaketti sisältää idean uudesta ihmistyypistä, keinotekoisesta ihmisestä, jonka sukuyhteydet on katkaistu. Hankkeen lainsäädännöllinen rakentaminen alkoi vuoden 2006 hallituksen esityksellä hedelmöityshoitolain ja isyyslain muutoksiksi. Hanke valmistuu nyt eduskuntaan tuotavan niin sanotun äitiyslakipaketin myötä. Järjestelyn toteuttaminen edellyttää isyyden ja äitiyden uudelleen määrittelyjä siten, ettei niillä tarkoiteta enää niitä henkilöitä, joiden sukusoluista uusi ihminen on saanut alkunsa.

Asiaa tuodaan tälläkin kertaa lapsen etuun vetoamalla ja väittämällä, että asia koskisi vain suhteellinen pientä naisparien lapsijoukkoa. Todellisuudessa keinohedelmöityksen käyttöala kasvaa nopeasti useistakin eri syistä muidenkin kuin vain naisparien kohdalla.

Uusi ihminen ei saa äidikseen eikä isäkseen oikeaa vanhempaansa, koska vieraasta munasolusta ja siittiöistä hedelmöitetyn alkion äidiksi katsotaan lain edessä nainen, jonka kohdusta lapsi syntyy ja vastaavasti isäksi se, joka on antanut suostumuksena toisen miehen sukusolujen käyttämiseen. Nyt käsittelyyn tuotavassa äitiyslakiesityksessä lapsen isyyden käsitettä murretaan entisestään korvaamalla se äitiydellä. Järjestely toteutetaan poistamalla lapsen oikeus isään lapsen ulottuvilta lopullisesti ja peruuttamattomasti osana äidin hedelmöityshoitoa. Isyydestä luopumisen lopullisuus on sukua järjestelylle, joka omaksuttiin laissa transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisessa (252/2016). Lain 1 §:n mukaan uuden sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä on, että hakija esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa sekä siitä, että hänet on steriloitu tai, että hän on muusta syystä lisääntymiskyvytön. Lainsäätäjän vaatimusta transseksuaalin henkilön lisääntymiskyvyttömyydestä on arvosteltu ihmisarvoa loukkaavana.

Äitiyslakipaketissa ei määritellä erikseen sitä, tuleeko lapsen isän korvaavana toisena äitinä kyseeseen transsukupuolinen mies, joka on kokenut itsensä naiseksi ja vahvistanut sukupuolensa naiseksi. Äitiyslakiehdotuksen ehdoton isättömyyden vaatimus on luonteeltaan ihmisarvoa perustavalla tavalla loukkaavaa, josta tulisi luopua. Outoa on, että sukupuolensa vaihtamista suunnittelevalta edellytetään lisääntymiskyvyttömyyttä, mutta luonnostaan keskenään lisääntymiskyvyttömälle naisparille tarjotaan keinotekoista tuplaäitiyteen korotettua lisääntymismahdollisuutta. Eikö yksikään päättäjä herää tähän itsepetoksen harhaan, johon olemme ihmisinä sortuneet? Tällaisilla päätöksillä ihminen todistaa siirtyneensä lopullisesti maakeskeisestä maailman käsityksestä huomattavasti vahingollisempaan maailmankuvaan, yksilökeskeiseen maailman kuvaan. Hedonismiin. Teemmekö tällaisia päätöksiä sen syyllisyyden, ahdistuksen ja voimattomuuden tilassa, jota koemme saatettuamme koko elinympäristömme kuolinkamppailuun. Abortoimmeko lopulta kaiken elämän eutanasian tilaan lempeyttämme? Olemmeko todistamassa itsellemme omaa pois menoamme? Onko kyse isän elävältä hautajaisista vai kokoontuvatko parlamenttiedustajamme lapsen isän muistotilaisuuteen?

Kahden äidin vanhemmuus johtaa jatkossa varmuudella äärimmäisen haastaviin huoltoriitoihin kahden äidin yhteiselämän päättyessä eroon. Uuden sukupuolen vahvistamisen seurauksena ajaudutaan myös miesäitiyteen tai naisisyyteen. Tuskinpa juuri kukaan on ehtinyt miettiä lainsäädäntökiireissä sitäkään, miten ja kenen toimesta kahden äidin lapsen tulevan avioliiton esteet tutkitaan? Vai tutkitaanko lainkaan? Vai vaaditaanko häneltäkin lisääntymiskyvyttömyyttä ehtona avioliiton solmimiselle?

Todellisessa maailmassa sama äiti kykenee synnyttämään useita lapsia, mutta koskaan sama lapsi ei voi syntyä useammasta äidistä. Lapsi voi saada tuekseen elämäänsä muitakin tukihenkilöitä, kuin oman isänsä ja äitinsä, mutta kysymys siitä, onko näitä muita ihmisiä aihetta rinnastaa käsitteellisestikään lapsen isään tai äitiin, on enemmän kuin aiheellinen?
Ihmisen historia on paljastanut ihmisen raadollisuuden ja tahdon muuttaa kaikki luonnossa kohtaamansa luonnolliset asiat oman tahtonsa mukaiseksi ja oman valtansa astinlaudaksi. Ihminen pyrkii jumalaksi Jumalan paikalle. Ihmisen toiminnan hajujälki viittaa kuitenkin päivä päivältä enemmän sukupuuttoon.

Immanuel Kant ohjeisti ihmistä toimimaan sellaisen periaatteen mukaan, jonka voi toivoa kohotettavan laajemminkin yleiseksi laiksi. Tätä Kantin kategorisen imperatiivia noudattaen jokaisen keinotekoiseen lisääntymiseen turvautuvan naisparin tulisi voida esittää itselleen kysymys siitä, ovatko he todella valmiita syrjäyttämään luonnollisen isyyden lopullisesti kaikilta maailmaan keinotekoisesti tuotetuilta lapsilta? Kantin sosiaalisen kanssakäymisen imperatiivi ohjeisti ihmistä toimimaan siten, että ihminen kohtelee itseään ja jokaista toista ihmistä ihmisenä ja tarkoituksena sinänsä eikä koskaan pelkkänä välineenä. Kahden äidin perhemallissa lapsi jää lopulta tahdottomaksi pelinappulaksi, jota koskevista olennaisista asioista päätetään hänen ylitseen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *