Äitiyslakiehdotuksen suhde perustuslakiin

20.2.2018

Jyrki Anttinen
varatuomari

Kansalaisaloitetta (KAA 3/2016) on kampanjoitu siten, että äitiyslaki ei veisi teoriassakaan isää keneltäkään. Lakiehdotus heikentää kuitenkin merkittävästi lapsen oikeutta saada isyys vahvistettua. Jos lakiehdotus hyväksyttäisiin, niin se tarkoittaisi hedelmöityshoitoa saaneen naisparin tapauksessa lapsen isyyden vahvistamisen mahdollisuuden poistamista. Näin siis vaikka lapselle ei toista äitiä jostain syystä vahvistettaisikaan.

Tämä johtuu hedelmöityshoitolain 2 §:ään tehtävästä hoitoa saavan parin määritelmän muuttamisesta koskemaan eri sukupuolta olevien parien lisäksi myös naispareja, sillä hedelmöityshoitolain mukaan pareilla ei ole mahdollista käyttää sukusoluja, joiden luovuttaja voitaisiin vahvistaa isäksi.

Kyseessä täytyy olla valmisteluvaiheessa tapahtunut lakitekninen virhe, sillä äitiyden vahvistaminen tarkoitettiin alun perin toissijaiseksi isyyden vahvistamiseen nähden. Tosiasiassa tämä järjestely johtaa kuitenkin siihen, että naispareille annetusta hedelmöityshoidosta syntyneelle lapselle ei voida vahvistaa isää koskaan. Ei vaikka kaikki osapuolet sitä yhdessä haluaisivat.

Lakiehdotuksen keskeisenä tavoitteena on saada jo varhaisessa vaiheessa lapselle vahvistettua äidin naispuolinen kumppani toiseksi juridiseksi vanhemmaksi. Lakivaliokunnalle annetuista lausunnoista kuitenkin ilmenee (esim. Monimuotoiset perheet -verkosto), että kaikki naisparit eivät tätä välttämättä halua. Lisäksi on mahdollista, että lapselle vahvistettavaksi aiotulle äidille sattuu jotain joko ennen tai jälkeen äitiyden vahvistamisen tai että lapsen synnyttänyt äiti ja hänen naispuolinen kumppaninsa riitautuvat ennen äitiyden vahvistamista. Näissäkään tapauksissa ei lapselle voitaisi enää vahvistaa isää toiseksi vanhemmaksi.

Lakiehdotuksen hyväksyminen johtaisi myös vallitsevan oikeustilan heikentymiseen, sillä tällä hetkellä naispareilla on mahdollista käyttää myös sellaisia sukusoluja, joiden luovuttajan isyys voidaan vahvistaa joko ennen hedelmöityshoitoa tai sen jälkeen annetun suostumuksen perusteella (isyyslaki 3.3 §).

Lakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa lapsiasiavaltuutettu korostaa, että vanhemmuuden sääntelyssä tulee lahtokohtana olla lapsen oikeus vanhempiin, ei vanhempien oikeus lapseen. Lakiehdotuksen arvioinnissa tulee ensisijaisesti tarkastella lapsen etua ja oikeuksia suhteessa lapsen perusoikeuksiin. Lapsen yhdenvertaisuus on laajempi kysymys kuin eri perhemuotojen yhdenvertaisuuden tarkastelu. Tältä osin lakiehdotus ja siitä annettu valtiosääntöoikeudellinen lausunto ovat selkeästi puutteellisia.

Perustuslain 6.3 §:n mukaan lapsia tulee kohdella tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Tässä lakiehdotuksessa tämä ei toteudu.

Ensinnäkään tämän sääntelyn kohteena olevalta lapsiryhmältä lopullisesti poistettavaksi esitettyä mahdollisuutta saada isyys asianmukaisesti vahvistettua ei ole tarkasteltu lainkaan perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Ei vaikka kyseessä on selkeä heikennys myös vallitsevaan oikeustilaan nähden. Kysymys on yhdenvertaisuuteen kuuluvasta lapsen tasa-arvoisesta kohtelusta, josta siis lakiehdotuksessa esitetään poikettavaksi. Myös isyyslain keskeinen periaate, että lapsi 15-vuotta täytetään voisi määrätä itse omasta sukuasemastaan, sivuutetaan lapselle kuuluvana oikeutena lakiehdotuksessa kokonaan. Tämäkin on perusoikeuskysymys, siis että voiko lapsi yhdenvertaisesti vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että lakiehdotus on ongelmallinen suhteessa perustuslain 6.3 §:n yhdenvertaisuuden periaatteen ja lakivaliokunnalle annettujen lausuntojen perusteella (esim. prof. Ahti Saarenpää) myös perustuslain 10 §:n yksityiselämän suojan kannalta. Näin ollen lakiehdotuksesta tulisi hankkia perustuslakivaliokunnan lausunto.